Mielipiteitä Suomesta Keskustelua elämän eri alueista

Suomi on kuin isännätön talo

Tällä hetkellä Suomessa on nähtävillä hyvin kaikkien niiden virheellisten poliittisten päätösten vaikutusten summa hyvin karsealla tavalla. Kaiken tämän kurjuuden kruunaa presidentin valtaoikeuksien täydellinen riisuminen. Suomesta puuttuu isännän ääni ja maan meno on muuttunut erilaisten etupiirien väliseksi nahisteluksi.

Presidentti-instituutiosta on tehty kansakunnan maskotti tai keulakuva, joka muistuttaa meitä Brysseliin menettämästämme itsenäisyydestä. Hänellä on toki mahdollisuus halutessaan toimia arvojohtajana, jota tasavallan presidentti Sauli Niinistö onneksemme pyrkii myös olemaan. Mutta mitäpä se auttaa, kun hallituksen ministerit saavat ohjeensa Brysselistä ja sisäpolitiikka on yhtä sähläämistä.

Väkisin tulee mieleen eräs Suomen itsenäisyyden ajan merkittävimmistä vuosista, jolloin Suomi oli perustellusti maailmanpolitiikan polttopisteessä ja jätti myös positiivisen jälkensä poliittiseen historiaan. Silloin elettiin vuotta 1975 ja Helsingissä järjestettiin ETYK-kokous, jota on monin paikoin käytetty uuden aikakauden alkuna maailmanpolitiikan alueella. Tuohon liittyy kuitenkin paljon muuta - sellaista, joka kuvaa Suomen muutosta itsenäisenä kansakuntana huonompaan suuntaan. Silloin elettiin presidentti Kekkosen valtakautta ja maassamme oli 63.000 työtöntä. Silloin maassamme oli johto, jolla oli mahdollisuus ja kyky käyttää isännän ääntä. Tuolloin vakavan suurtyöttömyyden johdosta presidentti Kekkonen edellytti kansallisen hätätilahallituksen muodostamista maamme ohjaamiseksi oikealle uralle ja nimitti Miettusen II hallituksen tekemään tuota työtä.

Nyt maassamme on reilusti yli 300.000 työtöntä ja maamme hallitus ohjaa ay-liikkeen panttivankina 5. kierrostaan käyviä yhteiskuntasopimusneuvotteluita, jonka myötä mahdollisesti syntyvän sopimuksen vaikutuksia arvioidaan jo nyt asiantuntijoiden toimesta riittämättöminä. Samanaikaisesti suuret rakenteelliset uudistukset odottavat ratkaisujaan - ja tulevat niitä myös tällä menolla vielä pitkään odottamaan. Tilanteessa, jossa maamme ottaa tänä vuonna uutta velkaa 5 mrd euroa eli reilut 30.000.000.000 markkaa.... Onko järkeä vai ei?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Diktatuuriin tottuneiden kansakuntien keskuudessa vallitsee yleensä itsestäänselvä kaipuu "isännän ääneen". Suomi on ehkä vielä puolitiessä kohti henkistä vapautta erilaisten kuninkaiden, tsaarien, Neuvostoliiton ja kekkosten jälkeen. Siksi moni muukin Suomessa kaipaa isännän ääntä, joka pistää nahistelevat nulikat kuriin.

Englannista on turha etsiä kansalaisia, jotka peräänkuuluttavat "isännän ääntä". Siellä oletusarvo on lähtökohtaisesti demokratia ja parlamentissa keskenään nokitteleva oppositio sekä hallitus. Seremoniallisen monarkian kanssa tullaan hvyin toimeen ja siihen ollaan tyytyväisiä.

Suomen ja Englannin ero on myös siinä, että Suomessa on kaikesta huolimatta suuri konsensushakuisuus ja siksi vaikeita päätöksiä ei oikein voida runnoa läpi, kun ei kestetä sitä, että kukaan valittaisi asiasta. Englannissa hallitus säätää lait mielensä mukaan ja pyyhkii märällä rätillä opposition naamaa. Thatcherin aikana seurauksena oli mm. kuukausikaupalla kestänyt kaivosmiesten lakko, mutta hallitus totesi vain, että lakkoilkaa niin kauan kuin "perse kestää", vastaan ei tulla.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Toisaalta Englannissakin valta kestää vain seuraaviin vaaleihin saakka.

"Suomen ja Englannin ero on myös siinä, että Suomessa on kaikesta huolimatta suuri konsensushakuisuus ja siksi vaikeita päätöksiä ei oikein voida runnoa läpi, kun ei kestetä sitä, että kukaan valittaisi asiasta."

Onkohan kukaan tutkinut, mistä tuo epäsuomalainen "kosensushenki" suomalaisiin mieliin on iskostunut?

Vielä 50-luvulla oikeisto ja vasemmisto tappelivat konkreettisesti verissä päin. Sitten tuli Kekkosen aika ja suuri konsensus laskeutui maahan ja konsensus on vain syventynyt vuosikymmenien mittaan.

Suomessa on aivan sama kuka hallitsee, koska oikeasti mikään ei muutu.

Nyt vain MV-lehti taistelee konetta vastaan.

Tänne pitäisi tuoda amerikkalainen vaalikulttuuri, jonka myötä melkoinen osa korkeita virkamiehiä vaihtuisi aina hallituksen vaihtuessa.

Tämä voisi tuoda hieman vipinää myös konsensuksen halvaannuttamiin virkamiehiin, kun neljän vuoden välein mm. kansliapäälliköt ym. menisivät vaihtoon.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Suomi on todella yksi maailman oudoimmista valtioista. Meillä pitäisi kaiken järjen mukaan olla edustuksellinen demokratia ja ylin vallankäyttäjä, jota kutsutaan eduskunnaksi. Silti täällä nyyhkytetään pienessä mytyssä Euroopan koillisnurkassa ja rukoillaan, että joku tulisi meidät surkeudesta pelastamaan ilman, että meidän pitäisi sitoutua mihinkään. Kun Suomi on muka puolueeton, meillä voi olla vain oikeuksia, ei velvollisuuksia.

Pahinta suomalaisille on, mitä muut meistä ajattelevat. Suomalaisen nöyryyden määrän ylittää vain Venäjän edessä mateleminen. Jos täällä joku ajattelisi, että hei, eikö meidän pitäisi täällä Suomessa tehdä päätöksiä suomalaisista lähtökohdista perustellen, sehän olisi ihan uutta. Suomessa päätökset tehdään lähtökohtaisesti tekniikalla, mitä-Venäjä-tästä-ajattelisi. Sen jälkeen kysytään, loukkaako päätös Venäjän oikeutta ja lopuksi, suuttuukohan Venäjä tästä. Hyvä esimerkki tästä on suomalainen Nato-keskustelu, joka vaiennettiin presidentin määräyksellä juuri ennen eduskuntavaaleja.

Auktoriteettiuskovaisilla on Suomessa ylivalta ja ylintä valtaa näyttää maassa käyttävän Venäjän duuma. Ei missään länsimaassa voi olla mahdollista, että toinen maa sanelee ulkopolitiikan ja sisäpolitiikassa kaapin paikan määrää joku pieni edunvalvontajärjestö, jonkan hallituksen on valinnut muutama järjestötoiminnasta kiinnostunut aktivisti.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Suomalaisten konsensushakuisuus tuhoaakin suomalaisen demokratian saavutukset. Itse olen ainakin alkanut arvostamaan ruotsalaisia aiempaa enemmän. Siellä homma osataan ilman kovaa isännän ääntä - toisin kuin täällä Suomessa.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Karmeinta tuossa konsensus paskassa on, että se tartttuu kengänpohjaan ja leviää joka paikkaan, eikä ole helppo siivottava. Vähän niinkuin Espanjan siruetana.

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Ministeri Antti Tanskasen näkemys on huomionarvoinen ja vastaa suurelta osin omia ajatuksiani.

http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Talousvaikuttaj...

Toimituksen poiminnat