Mielipiteitä Suomesta Keskustelua elämän eri alueista

Reunavaltiopolitiikkaa 2010-luvun Euroopassa

Elämme mielenkiintoisia aikoja Euroopassa. Yhtäläisyyksiä historiaan ilmenee hyvin usein ja huolestuttavissa määrin. Eräs näistä on esille nouseva tarve eräänlaiseen tämän ajan reunavaltiopolitiikan uudelle tulemiselle.

Ohessa suora lainaus wikipediasta:

"Reunavaltiopolitiikka tarkoitti yhteistyöliiton muodostamista Puolasta, Virosta, Liettuasta ja Latviasta sekä Suomesta välillä Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Yhteistyöhön kuului ulkoisesti tiukka sitoutuminen Kansainliittoon ja kansainväliseen oikeuteen sekä samalla salainen sotilasyhteistyö säännöllisesti vuosittain pidettävin kokouksin.l

Neuvostoliitto piti reunavaltiopolitiikkaa itseensä kohdistuvana saartona ja vastusti sitä. Suomessa reunavaltiopolitiikkaa edisti ulkoasiainministeri Rudolf Holsti. Suomi irtisanoutui julkisesti reunavaltiopolitiikasta vuonna 1935 ilmoittaen kannattavansa pohjoismaista suuntausta ja puolueettomuutta, mikä tarkoitti käytännössä sitä, ettei Suomi tue Baltian maita siinä tapauksessa, että nämä joutuisivat sotaan Neuvostoliiton kanssa. Toisaalta Neuvostoliiton kannalta puolueettomuuden tuli Suomen näkökulmasta merkitä sitä, ettei sen olisi tarvinnut pelätä Suomen liittoutuvan Neuvostoliittoa vastaan hyökkäävän Saksan kanssa, mistä Neuvostoliitto halusi takuita 1938 Jartsev-neuvotteluissa."

Tässä ajassa on paljon yhteyksiä 1930-luvun tapahtumiin:

1) Yhteydenpito ja kanssakäyminen Suomen, Baltian maiden ja Puolan kesken on selkeästi lisääntynyt sekä tapaamisten teemaksi on usein muotoutunut Venäjä ja Venäjän muodostamat uhat lähialueilleen. Viimeisimpänä tähän viitekehykseen osuvan uutisena tältä aamulta:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/70229-nyt-tulee-kovaa-tekstia-ulkomailta-suomea-uhkaillaan

2) Kaikki nämä ns. reunavaltiot tukeutuvat myös tässä ajassa Kansainliiton seuraajaan eli YK:hon sekä kansain-
väliseen oikeuteen. Molemmat ovat osoittautumassa Ukrainan tapahtumien myötä savijaloille rakennetuiksi.
Sen sijaan Suomen ja muiden reunavaltioiden välisestä salaisesta sotilasyhteistyöstä ei ole näyttöä. Mikä sinällään ei ole ihme, sillä muutoinhan se ei olisi salaista. Se puolestaan olisi ihme, jos sellaista ei tässä ajassa olisi olemassa.

3) Keskustelu pohjoismaisesta suuntauksesta ja puolueettomuudesta on lisääntynyt viimeisen vuoden aikana tuntuvasti. On jopa nostettu naftaliinista esille ajatus Suomen ja Ruotsin välisen puolustusliiton muodostamisesta.

Reunavaltiopolitiikan lopetti käytännössä 1930-luvulla solmitut hyökkäämättömyyssopimukset (Suomi/Neuvostoliitto, Neuvostoliitto/Saksa) sekä sen aikakauden yya-sopimus (Puola/Ranska & Englanti). Näiden sopimusten voima ja merkitys selkiytyi vuoden 1939 loppupuolelta lähtien. Toivottavasti tässä ajassa ei enää solmita vastaavia sopimuksia vaan ennemmin kunnioitetaan kansallista suvereeniteettia ja tuodaan sitä itsekkäistä lähtökohdista katsoen voimakkaammin esille.

Se onkin jo täysin eri kysymys ja oman kirjoituksensa aihe, miksi tällaista reunavaltiopolitiikkaa tarvitaan - yhä edelleenkin vielä 2010-luvulla. Eikö historiasta todellakaan opita mitään?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat